irtonaisuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

irtonaisuus (40)

  1. se, että on irtonainen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈirt̪oˌnɑi̯suːs/
  • tavutus: ir‧to‧nai‧suus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi irtonaisuus irtonaisuudet
genetiivi irtonaisuuden irtonaisuuksien
partitiivi irtonaisuutta irtonaisuuksia
akkusatiivi irtonaisuus;
irtonaisuuden
irtonaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi irtonaisuudessa irtonaisuuksissa
elatiivi irtonaisuudesta irtonaisuuksista
illatiivi irtonaisuuteen irtonaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi irtonaisuudella irtonaisuuksilla
ablatiivi irtonaisuudelta irtonaisuuksilta
allatiivi irtonaisuudelle irtonaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi irtonaisuutena irtonaisuuksina
translatiivi irtonaisuudeksi irtonaisuuksiksi
abessiivi irtonaisuudetta irtonaisuuksitta
instruktiivi irtonaisuuksin
komitatiivi irtonaisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo irtonaisuude-
vahva vartalo irtonaisuute-
konsonantti-
vartalo
irtonaisuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan irtonainen vartalosta irtonais- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]