irreführet

Wikisanakirjasta

Saksa[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

irreführet

  1. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistä irreführen (sivulauseessa; päälauseessa führet irre)

Verbi[muokkaa]

irreführet

  1. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 2. persoonan muoto verbistä irrefahren (sivulauseessa; päälauseessa führet irre)