intonaatio

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

intonaatio (3)

  1. äänen korkeuden vaihtelu puheessa. Suomen kielessä intonaatiolla osoitetaan esim. lauseen alkamista tai loppumista. Ns. korkokielissä erotetaan erikseen sana ja tavuintonaatio. Sellaisia ovat esimerkiksi norjan kieli ja kiinan kieli

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈin̪t̪ʷo̞ˌnɑ̝ːt̪io̞]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi intonaatio intonaatiot
genetiivi intonaation intonaatioiden
intonaatioitten
partitiivi intonaatiota intonaatioita
akkusatiivi intonaatio; intonaation intonaatiot
sisäpaikallissijat
inessiivi intonaatiossa intonaatioissa
elatiivi intonaatiosta intonaatioista
illatiivi intonaatioon intonaatioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi intonaatiolla intonaatioilla
ablatiivi intonaatiolta intonaatioilta
allatiivi intonaatiolle intonaatioille
muut sijamuodot
essiivi intonaationa intonaatioina
translatiivi intonaatioksi intonaatioiksi
abessiivi intonaatiotta intonaatioitta
instruktiivi intonaatioin
komitatiivi intonaatioine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]