integroituminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]integroituminen (38)
- teonnimi verbistä integroitua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | integroituminen | integroitumiset |
| genetiivi | integroitumisen | integroitumisten integroitumisien |
| partitiivi | integroitumista | integroitumisia |
| akkusatiivi | integroituminen; integroitumisen |
integroitumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | integroitumisessa | integroitumisissa |
| elatiivi | integroitumisesta | integroitumisista |
| illatiivi | integroitumiseen | integroitumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | integroitumisella | integroitumisilla |
| ablatiivi | integroitumiselta | integroitumisilta |
| allatiivi | integroitumiselle | integroitumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | integroitumisena (integroitumisna) |
integroitumisina |
| translatiivi | integroitumiseksi | integroitumisiksi |
| abessiivi | integroitumisetta | integroitumisitta |
| instruktiivi | – | integroitumisin |
| komitatiivi | – | integroitumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | integroitumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
integroitumis- | |
Etymologia
[muokkaa]verbi integroitua + johdin -minen