insinööri

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

insinööri (5)

  1. tekniikan parissa suunnittelutehtävissä työskentelevä henkilö; teknisen alan alemman korkeakoulututkinnon, insinööritutkinnon, suorittanut henkilö, joka soveltaa tiedettä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi insinööri insinöörit
genetiivi insinöörin insinöörien
partitiivi insinööriä insinöörejä
akkusatiivi insinööri;
insinöörin
insinöörit
sisäpaikallissijat
inessiivi insinöörissä insinööreissä
elatiivi insinööristä insinööreistä
illatiivi insinööriin insinööreihin
ulkopaikallissijat
adessiivi insinöörillä insinööreillä
ablatiivi insinööriltä insinööreiltä
allatiivi insinöörille insinööreille
muut sijamuodot
essiivi insinöörinä insinööreinä
translatiivi insinööriksi insinööreiksi
abessiivi insinöörittä insinööreittä
instruktiivi insinöörein
komitatiivi insinööreine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

< ruotsi < ranska[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

diplomi-insinööri, elektroniikkainsinööri, elintarvikeinsinööri, euroinsinööri, insinööriajo, insinööritaito, insinööritiede, insinööritoimisto, insinööriupseeri, katsastusinsinööri, kaupungininsinööri, kemisti-insinööri, koneinsinööri, kunnaninsinööri, käyttöinsinööri, laivanrakennusinsinööri, lentokoneinsinööri, liikenneinsinööri, maanmittausinsinööri, metsätalousinsinööri, opistoinsinööri, paperi-insinööri, rakennusinsinööri, suunnitteluinsinööri, sähköinsinööri, tekstiili-insinööri, teleinsinööri, toimitusinsinööri, vuori-insinööri, yli-insinööri

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.