inkompetenssi
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
inkompetenssi (5)
- epäpätevyys; asiantuntemattomuus; tahdon tai taidon puute vaikuttavan toiminnan tai positiivisen muutoksen aikaansaamiseksi
- toimivallan puuttuminen
- (sosiologia, psykologia) kykenemättömyys tavoitteidensa saavuttamiseen sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: [ˈinˌkompetensːi]
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | inkompetenssi | inkompetenssit |
genetiivi | inkompetenssin | inkompetenssien (inkompetenssein) |
partitiivi | inkompetenssia | inkompetensseja |
akkusatiivi | inkompetenssi; inkompetenssin |
inkompetenssit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | inkompetenssissa | inkompetensseissa |
elatiivi | inkompetenssista | inkompetensseista |
illatiivi | inkompetenssiin | inkompetensseihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | inkompetenssilla | inkompetensseilla |
ablatiivi | inkompetenssilta | inkompetensseilta |
allatiivi | inkompetenssille | inkompetensseille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | inkompetenssina | inkompetensseina |
translatiivi | inkompetenssiksi | inkompetensseiksi |
abessiivi | inkompetenssitta | inkompetensseitta |
instruktiivi | – | inkompetenssein |
komitatiivi | – | inkompetensseine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | inkompetenssi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
- prefiksistä in- ja sanasta kompetenssi
Käännökset[muokkaa]
1. epäpätevyys, asiantuntemattomuus
|
|