infinna

Ruotsi

Verbi

infinna (epäsäännöllinen)

1. refl.: infinna sig saapua paikalle, ilmaantua paikalle
2. refl.: infinna sig alkaa näkyä

Taivutus

Taivutus – infinna
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	infinner	–
imperfekti	infann	–
supiini	infunnit	–
imperatiivi	infinn	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: infinna
• passiivin infinitiivi: –
• aktiivin part. prees: infinnande
• passiivin part. prees: –
• part. perf.: yl. infunnen, n. infunnet, määr./mon. infunna

Etymologia

in- + finna