inehmo
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]inehmo (2)
- (runollinen) ihminen
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | inehmo | inehmot |
| genetiivi | inehmon | inehmojen inehmoiden inehmoitten |
| partitiivi | inehmoa | inehmoita inehmoja |
| akkusatiivi | inehmo; inehmon |
inehmot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | inehmossa | inehmoissa |
| elatiivi | inehmosta | inehmoista |
| illatiivi | inehmoon | inehmoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | inehmolla | inehmoilla |
| ablatiivi | inehmolta | inehmoilta |
| allatiivi | inehmolle | inehmoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | inehmona | inehmoina |
| translatiivi | inehmoksi | inehmoiksi |
| abessiivi | inehmotta | inehmoitta |
| instruktiivi | – | inehmoin |
| komitatiivi | – | inehmoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | inehmo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |