inahdus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

inahdus (39)

  1. inahtaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈinɑhdus/
  • tavutus: i‧nah‧dus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi inahdus inahdukset
genetiivi inahduksen inahdusten
inahduksien
partitiivi inahdusta inahduksia
akkusatiivi inahdus;
inahduksen
inahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi inahduksessa inahduksissa
elatiivi inahduksesta inahduksista
illatiivi inahdukseen inahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi inahduksella inahduksilla
ablatiivi inahdukselta inahduksilta
allatiivi inahdukselle inahduksille
muut sijamuodot
essiivi inahduksena inahduksina
translatiivi inahdukseksi inahduksiksi
abessiivi inahduksetta inahduksitta
instruktiivi inahduksin
komitatiivi inahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo inahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
inahdus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä inahtaa (inahd- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • inahdus Kielitoimiston sanakirjassa