imu

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

imu (1)

  1. alipaineen aiheuttama nesteen tai kaasun liike
  2. liikkuvan esineen perässä oleva alipaine; liikkuvan veden tai ilman aiheuttama liike
    Ajaa edellämenijän imussa.
    Virran imu imaisi mukaansa.

Ääntäminen[muokkaa]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi imu imut
genetiivi imun imujen
partitiivi imua imuja
akkusatiivi imu; imun imut
sisäpaikallissijat
inessiivi imussa imuissa
elatiivi imusta imuista
illatiivi imuun imuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi imulla imuilla
ablatiivi imulta imuilta
allatiivi imulle imuille
muut sijamuodot
essiivi imuna imuina
translatiivi imuksi imuiksi
abessiivi imutta imuitta
instruktiivi imuin
komitatiivi imuine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

imuaine, imujalka, imujuuri, imukalat, imukanava, imukeräily, imukudos, imukuppi, imukärhi, imukärsä, imulava, imumadot, imuneste, imunystyrä, imupaperi, imupilli, imupumppu, imuputki, imurauhanen, imurihma, imusolmuke, imusolu, imusuodatus, imusuonentulehdus, imusuoni, imusuonipunos, imusuonisto, imusuulake, imutahti, imuventtiili, rasvaimu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • imu Kielitoimiston sanakirjassa