improbatur

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

improbatur (6)

  1. hylätty ylioppilasarvosana

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi improbatur improbaturit
genetiivi improbaturin improbaturien
improbatureiden
improbatureitten
partitiivi improbaturia improbatureita
improbatureja
akkusatiivi improbatur;
improbaturin
improbaturit
sisäpaikallissijat
inessiivi improbaturissa improbatureissa
elatiivi improbaturista improbatureista
illatiivi improbaturiin improbatureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi improbaturilla improbatureilla
ablatiivi improbaturilta improbatureilta
allatiivi improbaturille improbatureille
muut sijamuodot
essiivi improbaturina improbatureina
translatiivi improbaturiksi improbatureiksi
abessiivi improbaturitta improbatureitta
instruktiivi improbaturein
komitatiivi improbatureine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

  • latinankielen improbo 'hylkään, syytän, ' improbus, inprobus (ilkeä, paha), sanoista etuliite in- (epä-) + probō (“testata, tutkia, hyväksyä”) ja probus ('hyveellinen, kunnollinen, rehellinen')

Aiheesta muualla[muokkaa]

Latina[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

improbātur

  1. (taivutusmuoto) passiivin indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä improbō