Siirry sisältöön

ilottelu

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

ilottelu (2)

  1. ilotteleminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈilot̪ˌt̪elu/
  • tavutus: i‧lot‧te‧lu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ilottelu ilottelut
genetiivi ilottelun ilottelujen
ilotteluiden
ilotteluitten
partitiivi ilottelua ilotteluita
ilotteluja
akkusatiivi ilottelu;
ilottelun
ilottelut
sisäpaikallissijat
inessiivi ilottelussa ilotteluissa
elatiivi ilottelusta ilotteluista
illatiivi ilotteluun ilotteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ilottelulla ilotteluilla
ablatiivi ilottelulta ilotteluilta
allatiivi ilottelulle ilotteluille
muut sijamuodot
essiivi ilotteluna ilotteluina
translatiivi ilotteluksi ilotteluiksi
abessiivi ilottelutta ilotteluitta
instruktiivi ilotteluin
komitatiivi ilotteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ilottelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]
  • verbi ilotella ((vahva) vokaalivartalo ilottele- ) + johdin -u

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]