ilonpito
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ilonpito
- iloinen meno yleensä ystävien tai muun seurueen kesken
- Nuorten ilonpito on usein äänekästä.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈilonˌpit̪o/
- tavutus: i‧lon‧pi‧to
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana osista ilo (genetiivi) ja pito
Käännökset[muokkaa]
1. iloinen meno yleensä ystävien tai muun seurueen kesken
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- ilonpito Kielitoimiston sanakirjassa