iloitseva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
iloitseva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä iloita
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | iloitseva | iloitsevat |
| genetiivi | iloitsevan | iloitsevien (iloitsevain) |
| partitiivi | iloitsevaa | iloitsevia |
| akkusatiivi | iloitseva; iloitsevan | iloitsevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | iloitsevassa | iloitsevissa |
| elatiivi | iloitsevasta | iloitsevista |
| illatiivi | iloitsevaan | iloitseviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | iloitsevalla | iloitsevilla |
| ablatiivi | iloitsevalta | iloitsevilta |
| allatiivi | iloitsevalle | iloitseville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | iloitsevana | iloitsevina |
| translatiivi | iloitsevaksi | iloitseviksi |
| abessiivi | iloitsevatta | iloitsevitta |
| instruktiivi | – | iloitsevin |
| komitatiivi | – | iloitsevine |