iloisuus
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- se, että joku on iloinen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈilo/
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | iloisuus | iloisuudet |
| genetiivi | iloisuuden | iloisuuksien |
| partitiivi | iloisuutta | iloisuuksia |
| akkusatiivi | iloisuus; iloisuuden |
iloisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | iloisuudessa | iloisuuksissa |
| elatiivi | iloisuudesta | iloisuuksista |
| illatiivi | iloisuuteen | iloisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | iloisuudella | iloisuuksilla |
| ablatiivi | iloisuudelta | iloisuuksilta |
| allatiivi | iloisuudelle | iloisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | iloisuutena | iloisuuksina |
| translatiivi | iloisuudeksi | iloisuuksiksi |
| abessiivi | iloisuudetta | iloisuuksitta |
| instruktiivi | – | iloisuuksin |
| komitatiivi | – | iloisuuksine- + omistusliite |
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. se että joku on iloinen
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- iloisuus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40
