ilmavuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ilmavuus (40)

  1. se, että on ilmava

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈilmɑʋuːs/
  • tavutus: il‧ma‧vuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ilmavuus ilmavuudet
genetiivi ilmavuuden ilmavuuksien
partitiivi ilmavuutta ilmavuuksia
akkusatiivi ilmavuus;
ilmavuuden
ilmavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi ilmavuudessa ilmavuuksissa
elatiivi ilmavuudesta ilmavuuksista
illatiivi ilmavuuteen ilmavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ilmavuudella ilmavuuksilla
ablatiivi ilmavuudelta ilmavuuksilta
allatiivi ilmavuudelle ilmavuuksille
muut sijamuodot
essiivi ilmavuutena ilmavuuksina
translatiivi ilmavuudeksi ilmavuuksiksi
abessiivi ilmavuudetta ilmavuuksitta
instruktiivi ilmavuuksin
komitatiivi ilmavuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ilmavuude-
vahva vartalo ilmavuute-
konsonantti-
vartalo
ilmavuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan ilmava vartalosta ilmav- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]