ilmailu
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ilmailu (2)
- ilmakehässä lentäminen käyttäen ilmaa keveämpiä tai raskaampia kiinteäsiipisiä tai pyöriväsiipisiä lentolaitteita, joita kutsutaan ilma-aluksiksi, ja tähän liittyvä toiminta
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈilmɑi̯lu/
- tavutus: il‧mai‧lu
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ilmailu | ilmailut |
genetiivi | ilmailun | ilmailujen ilmailuiden ilmailuitten |
partitiivi | ilmailua | ilmailuita ilmailuja |
akkusatiivi | ilmailu; ilmailun |
ilmailut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ilmailussa | ilmailuissa |
elatiivi | ilmailusta | ilmailuista |
illatiivi | ilmailuun | ilmailuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ilmailulla | ilmailuilla |
ablatiivi | ilmailulta | ilmailuilta |
allatiivi | ilmailulle | ilmailuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ilmailuna | ilmailuina |
translatiivi | ilmailuksi | ilmailuiksi |
abessiivi | ilmailutta | ilmailuitta |
instruktiivi | – | ilmailuin |
komitatiivi | – | ilmailuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ilmailu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä ilmailla (ilmail- + -u)
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
ilmailukartta, ilmailukerho, ilmailulääketiede, liikenneilmailu, siviili-ilmailu, sotilasilmailu, urheiluilmailu
Aiheesta muualla[muokkaa]
- ilmailu Kielitoimiston sanakirjassa