ilmailu
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ilmailu (2)
- ilmakehässä lentäminen käyttäen ilmaa keveämpiä tai raskaampia kiinteäsiipisiä tai pyöriväsiipisiä lentolaitteita, joita kutsutaan ilma-aluksiksi, ja tähän liittyvä toiminta
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈilmɑi̯lu/
- tavutus: il‧mai‧lu
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ilmailu | ilmailut |
| genetiivi | ilmailun | ilmailujen ilmailuiden ilmailuitten |
| partitiivi | ilmailua | ilmailuita ilmailuja |
| akkusatiivi | ilmailu; ilmailun |
ilmailut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ilmailussa | ilmailuissa |
| elatiivi | ilmailusta | ilmailuista |
| illatiivi | ilmailuun | ilmailuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ilmailulla | ilmailuilla |
| ablatiivi | ilmailulta | ilmailuilta |
| allatiivi | ilmailulle | ilmailuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ilmailuna | ilmailuina |
| translatiivi | ilmailuksi | ilmailuiksi |
| abessiivi | ilmailutta | ilmailuitta |
| instruktiivi | – | ilmailuin |
| komitatiivi | – | ilmailuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ilmailu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä ilmailla (ilmail- + -u)
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
avioniikka, ilmaliikenne, lento, lentäminen
Yhdyssanat[muokkaa]
ilmailukartta, ilmailukerho, ilmailulääketiede, ilmailutekniikka, liikenneilmailu, siviili-ilmailu, sotilasilmailu, urheiluilmailu
Aiheesta muualla[muokkaa]
- ilmailu Kielitoimiston sanakirjassa