Siirry sisältöön

ilmailu

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

ilmailu (2)

Wikipedia
Katso artikkeli Ilmailu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. ilmakehässä lentäminen käyttäen ilmaa keveämpiä tai raskaampia kiinteäsiipisiä tai pyöriväsiipisiä lentolaitteita, joita kutsutaan ilma-aluksiksi, ja tähän liittyvä toiminta

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈilmɑi̯lu/
  • tavutus: il‧mai‧lu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ilmailu ilmailut
genetiivi ilmailun ilmailujen
ilmailuiden
ilmailuitten
partitiivi ilmailua ilmailuita
ilmailuja
akkusatiivi ilmailu;
ilmailun
ilmailut
sisäpaikallissijat
inessiivi ilmailussa ilmailuissa
elatiivi ilmailusta ilmailuista
illatiivi ilmailuun ilmailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ilmailulla ilmailuilla
ablatiivi ilmailulta ilmailuilta
allatiivi ilmailulle ilmailuille
muut sijamuodot
essiivi ilmailuna ilmailuina
translatiivi ilmailuksi ilmailuiksi
abessiivi ilmailutta ilmailuitta
instruktiivi ilmailuin
komitatiivi ilmailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ilmailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

johdos verbistä ilmailla (ilmail- + -u)

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

avioniikka, ilmaliikenne, lento, lentäminen

Yhdyssanat
[muokkaa]

ilmailukartta, ilmailukerho, ilmailulääketiede, ilmailutekniikka, liikenneilmailu, siviili-ilmailu, sotilasilmailu, urheiluilmailu

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • ilmailu Kielitoimiston sanakirjassa