illuusio
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]illuusio (3)
- (psykologia) havaintovirhe, kuten optinen harha tai kangastus; aivot tulkitsevat silmien saaman informaation siten, että näköaistimuksessa jokin vaikuttaa mahdottomalta tai todellisuuden vastaiselta
- (kuvaannollisesti) haave, turha toive, pilvilinna
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈilːuːˌsio/
- tavutus: il‧luu‧si‧o
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | illuusio | illuusiot |
| genetiivi | illuusion | illuusioiden illuusioitten |
| partitiivi | illuusiota | illuusioita |
| akkusatiivi | illuusio; illuusion |
illuusiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | illuusiossa | illuusioissa |
| elatiivi | illuusiosta | illuusioista |
| illatiivi | illuusioon | illuusioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | illuusiolla | illuusioilla |
| ablatiivi | illuusiolta | illuusioilta |
| allatiivi | illuusiolle | illuusioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | illuusiona | illuusioina |
| translatiivi | illuusioksi | illuusioiksi |
| abessiivi | illuusiotta | illuusioitta |
| instruktiivi | – | illuusioin |
| komitatiivi | – | illuusioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | illuusio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. havaintovirhe
|