Siirry sisältöön

illallinen

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

illallinen (38)

  1. illalla syötävä ateria

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈilːɑlˌlinen/
  • tavutus: il‧lal‧li‧nen

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi illallinen illalliset
genetiivi illallisen illallisten
illallisien
partitiivi illallista illallisia
akkusatiivi illallinen;
illallisen
illalliset
sisäpaikallissijat
inessiivi illallisessa illallisissa
elatiivi illallisesta illallisista
illatiivi illalliseen illallisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi illallisella illallisilla
ablatiivi illalliselta illallisilta
allatiivi illalliselle illallisille
muut sijamuodot
essiivi illallisena
(illallisna)
illallisina
translatiivi illalliseksi illallisiksi
abessiivi illallisetta illallisitta
instruktiivi illallisin
komitatiivi illallisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo illallise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
illallis-

Etymologia

[muokkaa]

substantiivi ilta + johdin -llinen

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

illalliskortti, illalliskutsu, illallispöytä, illallisvieras, kynttiläillallinen

Adjektiivi

[muokkaa]

illallinen (38) (komparatiivi illallisempi, superlatiivi illallisin) (taivutus [luo])

  1. (harvinainen) edellisiltainen, eilisiltainen
    Illalliset tapahtumat askarruttavat vielä mieltäni.
  2. (harvinainen) ilta-aikainen, iltainen
    Illalliset nokoset häiritsevät yöunta.

Etymologia

[muokkaa]

substantiivi ilta + johdin -llinen

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • illallinen Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 772, 3579 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa