ilkeileminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ilkeileminen (38)
- teonnimi verbistä ilkeillä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ilkeileminen | ilkeilemiset |
| genetiivi | ilkeilemisen | ilkeilemisten ilkeilemisien |
| partitiivi | ilkeilemistä | ilkeilemisiä |
| akkusatiivi | ilkeileminen; ilkeilemisen |
ilkeilemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ilkeilemisessä | ilkeilemisissä |
| elatiivi | ilkeilemisestä | ilkeilemisistä |
| illatiivi | ilkeilemiseen | ilkeilemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ilkeilemisellä | ilkeilemisillä |
| ablatiivi | ilkeilemiseltä | ilkeilemisiltä |
| allatiivi | ilkeilemiselle | ilkeilemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ilkeilemisenä (ilkeilemisnä) |
ilkeilemisinä |
| translatiivi | ilkeilemiseksi | ilkeilemisiksi |
| abessiivi | ilkeilemisettä | ilkeilemisittä |
| instruktiivi | – | ilkeilemisin |
| komitatiivi | – | ilkeilemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ilkeilemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ilkeilemis- | |