ilkeä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

ilkeä (15) (komparatiivi ilkeämpi, superlatiivi ilkein) (taivutus[luo])

  1. häijy; pahantahtoinen
    Hän on sitten ilkeä ihminen.
    ilkeä juoni, ilkeä teko
  2. hyvin epämiellyttävä, vastenmielinen
    Onpa ilkeän näköinen paise.
    Onpa siellä ilkeä ilma.
    Kanalassa oli ilkeä löyhkä.
    Tekee oikein ilkeää.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈilkeæ/
  • tavutus: il‧ke‧ä

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ilkeä Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

ilkeä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä iljetä
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä iljetä
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä iljetä