ilkeä

Suomi

Adjektiivi

ilkeä (15) (komparatiivi ilkeämpi, superlatiivi ilkein) (taivutus [luo])

1. häijy; pahantahtoinen

   Hän on sitten ilkeä ihminen.

   ilkeä juoni, ilkeä teko

2. hyvin epämiellyttävä, vastenmielinen

   Onpa ilkeän näköinen paise.

   Onpa siellä ilkeä ilma.

   Kanalassa oli ilkeä löyhkä.

   Tekee oikein ilkeää.

Ääntäminen

• IPA: /ˈilkeæ/
• tavutus: il‧ke‧ä

Käännökset

1. sellainen, joka on häijy

englanti: mean espanja: malvado ranska: méchant romani (Suomen): ruuvalo

ruotsi: elak saksa: gemein viro: tige

Liittyvät sanat

• epämukava
• häjy
• häjyläinen
• ilkeämielinen

Johdokset

• adverbit: ilkeästi
• substantiivit: ilkeys
• verbit: ilkeillä

Vastakohta

• mukava

Aiheesta muualla

• ilkeä Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

ilkeä

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä iljetä
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä iljetä
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä iljetä