Siirry sisältöön

ilkeä

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

ilkeä (15) (komparatiivi ilkeämpi, superlatiivi ilkein) (taivutus[luo])

  1. häijy; pahantahtoinen
    Hän on sitten ilkeä ihminen!
    Ilkeä oli juoni, mutta ilkeä oli tekokin.
  2. hyvin epämiellyttävä, iljettävä
    Onpa ilkeän näköinen paise!
    Onpa siellä ilkeä ilma!
    Kanalassa oli ilkeä löyhkä.
    Oikein tekee ilkeää.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈilkeæ/
  • tavutus: il‧ke‧ä

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Vastakohdat
[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]
=Lähikäsitteet
[muokkaa]

Idiomit

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • ilkeä Kielitoimiston sanakirjassa
  • ilkeä Suomen murteiden sanakirjassa
  • ilkeä Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkelit 583, 877 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Verbi

[muokkaa]

ilkeä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä iljetä
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä iljetä
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä iljetä

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Rinnakkaismuodot
[muokkaa]