ihu

Rapanui

Substantiivi

ihu

1. nenä

Viro

Substantiivi

ihu (gen ihu, part ihu)

1. ruumis sielun tai hengen vastakohtana, keho

   ihu ja hingega – ruumiineen ja sieluineen, kaikin voimin

   ihuarst - henkilääkäri

2. iho, hipiä

   puhas ihu − puhdas iho

   ihualasti – ilkosen alaston, ilkosen alasti

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 17 (elu) elu

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö	monikko
nominatiivi	ihu	ihud
genetiivi	ihu	ihude
partitiivi	ihu	ihusid
illatiivi	ihhu ihusse	ihudesse
inessiivi	ihus	ihudes
elatiivi	ihust	ihudest
allatiivi	ihule	ihudele
adessiivi	ihul	ihudel
ablatiivi	ihult	ihudelt
translatiivi	ihuks	ihudeks
terminatiivi	ihuni	ihudeni
essiivi	ihuna	ihudena
abessiivi	ihuta	ihudeta
komitatiivi	ihuga	ihudega

Liittyvät sanat

Ruumis

• ihukaitse, ihukaitsja
• ihupesu
• ihusilm
• ihuüksi

Iho

• ihukarv
• (adj.) ihukarva
• ihukate, ihuliige
• ihuvärv
• ihulik

Aiheesta muualla

• ihu Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• ihu sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)