ihmettelevä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
ihmettelevä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä ihmetellä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ihmettelevä | ihmettelevät |
| genetiivi | ihmettelevän | ihmettelevien (ihmetteleväin) |
| partitiivi | ihmettelevää | ihmetteleviä |
| akkusatiivi | ihmettelevä; ihmettelevän | ihmettelevät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ihmettelevässä | ihmettelevissä |
| elatiivi | ihmettelevästä | ihmettelevistä |
| illatiivi | ihmettelevään | ihmetteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ihmettelevällä | ihmettelevillä |
| ablatiivi | ihmettelevältä | ihmetteleviltä |
| allatiivi | ihmettelevälle | ihmetteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ihmettelevänä | ihmettelevinä |
| translatiivi | ihmetteleväksi | ihmetteleviksi |
| abessiivi | ihmettelevättä | ihmettelevittä |
| instruktiivi | – | ihmettelevin |
| komitatiivi | – | ihmettelevine |