ihmetteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ihmetteleminen (38)
- teonnimi verbistä ihmetellä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ihmetteleminen | ihmettelemiset |
| genetiivi | ihmettelemisen | ihmettelemisten ihmettelemisien |
| partitiivi | ihmettelemistä | ihmettelemisiä |
| akkusatiivi | ihmetteleminen; ihmettelemisen |
ihmettelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ihmettelemisessä | ihmettelemisissä |
| elatiivi | ihmettelemisestä | ihmettelemisistä |
| illatiivi | ihmettelemiseen | ihmettelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ihmettelemisellä | ihmettelemisillä |
| ablatiivi | ihmettelemiseltä | ihmettelemisiltä |
| allatiivi | ihmettelemiselle | ihmettelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ihmettelemisenä (ihmettelemisnä) |
ihmettelemisinä |
| translatiivi | ihmettelemiseksi | ihmettelemisiksi |
| abessiivi | ihmettelemisettä | ihmettelemisittä |
| instruktiivi | – | ihmettelemisin |
| komitatiivi | – | ihmettelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ihmettelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ihmettelemis- | |