ihmeellisyys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ihmeellisyys (40)

  1. se, että on ihmeellinen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈihmeːlˌlisyːs/
  • tavutus: ih‧meel‧li‧syys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ihmeellisyys ihmeellisyydet
genetiivi ihmeellisyyden ihmeellisyyksien
partitiivi ihmeellisyyttä ihmeellisyyksiä
akkusatiivi ihmeellisyys;
ihmeellisyyden
ihmeellisyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi ihmeellisyydessä ihmeellisyyksissä
elatiivi ihmeellisyydestä ihmeellisyyksistä
illatiivi ihmeellisyyteen ihmeellisyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ihmeellisyydellä ihmeellisyyksillä
ablatiivi ihmeellisyydeltä ihmeellisyyksiltä
allatiivi ihmeellisyydelle ihmeellisyyksille
muut sijamuodot
essiivi ihmeellisyytenä ihmeellisyyksinä
translatiivi ihmeellisyydeksi ihmeellisyyksiksi
abessiivi ihmeellisyydettä ihmeellisyyksittä
instruktiivi ihmeellisyyksin
komitatiivi ihmeellisyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ihmeellisyyde-
vahva vartalo ihmeellisyyte-
konsonantti-
vartalo
ihmeellisyyt-

Etymologia[muokkaa]

sanan ihmeellinen vartalosta ihmeellis- ja suffiksista -yys

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]