ihka

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

ihka

  1. (arkikieltä) vahvistava sana
    Se oli minun ihka ensimmäinen [= ’kaikkein ensimmäinen’] suukkoni.
    Meillä on tänään vieraana ihka oikea [= ’aito, todellinen’] leijonankesyttäjä.
    Studiolla näin idolini ihka elävänä [= ’todellisena, ei esim. televisiossa’] .

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈihkɑ/
  • tavutus: ih‧ka

Etymologia[muokkaa]

liittynee ihta- ja ihan-sanoihin[1]

Viitteet[muokkaa]

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana ihan.