ihastus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- ihastuminen
- Herättää ihastusta.
- (tilapäisen) rakastuksen kohde
- Hän toi juhliin uuden ihastuksensa.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈihɑst̪us/
- tavutus: i‧has‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ihastus | ihastukset |
genetiivi | ihastuksen | ihastusten ihastuksien |
partitiivi | ihastusta | ihastuksia |
akkusatiivi | ihastus; ihastuksen |
ihastukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ihastuksessa | ihastuksissa |
elatiivi | ihastuksesta | ihastuksista |
illatiivi | ihastukseen | ihastuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ihastuksella | ihastuksilla |
ablatiivi | ihastukselta | ihastuksilta |
allatiivi | ihastukselle | ihastuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ihastuksena | ihastuksina |
translatiivi | ihastukseksi | ihastuksiksi |
abessiivi | ihastuksetta | ihastuksitta |
instruktiivi | – | ihastuksin |
komitatiivi | – | ihastuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ihastukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
ihastus- |
Etymologia[muokkaa]
johdettu suomen kielen verbistä ihastua
Käännökset[muokkaa]
1. ihastuminen
|
2. (tilapäisen) rakastuksen kohde
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Anagrammit[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- ihastus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39