ihastus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ihastus (39)[1]

  1. ihastuminen
    Herättää ihastusta.
  2. (tilapäisen) rakastuksen kohde
    Hän toi juhliin uuden ihastuksensa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈihɑst̪us/
  • tavutus: i‧has‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ihastus ihastukset
genetiivi ihastuksen ihastusten
ihastuksien
partitiivi ihastusta ihastuksia
akkusatiivi ihastus;
ihastuksen
ihastukset
sisäpaikallissijat
inessiivi ihastuksessa ihastuksissa
elatiivi ihastuksesta ihastuksista
illatiivi ihastukseen ihastuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ihastuksella ihastuksilla
ablatiivi ihastukselta ihastuksilta
allatiivi ihastukselle ihastuksille
muut sijamuodot
essiivi ihastuksena ihastuksina
translatiivi ihastukseksi ihastuksiksi
abessiivi ihastuksetta ihastuksitta
instruktiivi ihastuksin
komitatiivi ihastuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ihastukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ihastus-

Etymologia[muokkaa]

johdettu suomen kielen verbistä ihastua

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

nuoruudenihastus

Anagrammit[muokkaa]

hitsaus, sihtaus, suhista

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ihastus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39