idättäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
idättäminen (38)
- itujen tuottaminen pyrkien edistämään itämistä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | idättäminen | idättämiset |
| genetiivi | idättämisen | idättämisten idättämisien |
| partitiivi | idättämistä | idättämisiä |
| akkusatiivi | idättäminen; idättämisen |
idättämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | idättämisessä | idättämisissä |
| elatiivi | idättämisestä | idättämisistä |
| illatiivi | idättämiseen | idättämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | idättämisellä | idättämisillä |
| ablatiivi | idättämiseltä | idättämisiltä |
| allatiivi | idättämiselle | idättämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | idättämisenä (idättämisnä) |
idättämisinä |
| translatiivi | idättämiseksi | idättämisiksi |
| abessiivi | idättämisettä | idättämisittä |
| instruktiivi | – | idättämisin |
| komitatiivi | – | idättämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | idättämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
idättämis- | |
Etymologia[muokkaa]
- teonnimi verbistä idättää