häntä
Suomi[muokkaa]
Pronomini[muokkaa]
häntä
- (persoonapronomini, taivutusmuoto) partitiivimuoto sanasta hän
Substantiivi[muokkaa]
.jpg)
- selkärankaisilla maaeläimillä selkärangan jatkona peräaukon yläpuolella sijaitseva ruumiinosa
- (kuvaannollisesti) loppupää, häntäpää
- olla hännillä
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhænt̪æ/, [hæn̪t̪æ]
- tavutus: hän‧tä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | häntä | hännät |
| genetiivi | hännän | häntien (häntäin) |
| partitiivi | häntää | häntiä |
| akkusatiivi | häntä; hännän |
hännät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hännässä | hännissä |
| elatiivi | hännästä | hännistä |
| illatiivi | häntään | häntiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hännällä | hännillä |
| ablatiivi | hännältä | hänniltä |
| allatiivi | hännälle | hännille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | häntänä | häntinä |
| translatiivi | hännäksi | hänniksi |
| abessiivi | hännättä | hännittä |
| instruktiivi | – | hännin |
| komitatiivi | – | häntine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | hännä- | |
| vahva vartalo | häntä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. selkärankaisilla selkärangan jatkona peräaukon yläpuolella sijaitseva ruumiinosa
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: hännällinen
Yhdyssanat[muokkaa]
heinähäntä, hiirenhäntä, hännänheilutus, hännänhuippu, hännänpää, häntäheikki, häntähihna, häntäjouhi, häntäkärpänen, häntäluu, häntänikama, häntäpuoli, häntäpää, häntävyö, häränhäntä, ketunhäntä, kippurahäntä, kissanhäntä, poninhäntä, pörröhäntä, revonhäntä, rotanhäntä, siimahäntä, töpöhäntä
Idiomit[muokkaa]
- häntä heiluttaa koiraa – Ilmaisee, että henkilö on menettänyt asioiden hallinnan; asiat hallitsevat henkilöä.
- tuli hännän alla – kova kiire
- ei päätä, ei häntää – ei järkeä
- häntä koipien välissä – pettyneenä, epäonnistuneena
- kissan hännän nosto
Aiheesta muualla[muokkaa]
- häntä Kielitoimiston sanakirjassa