hyväntuulisuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hyväntuulisuus (40)
- se, että on hyväntuulinen
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hyväntuulisuus | hyväntuulisuudet |
genetiivi | hyväntuulisuuden | hyväntuulisuuksien |
partitiivi | hyväntuulisuutta | hyväntuulisuuksia |
akkusatiivi | hyväntuulisuus; hyväntuulisuuden |
hyväntuulisuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hyväntuulisuudessa | hyväntuulisuuksissa |
elatiivi | hyväntuulisuudesta | hyväntuulisuuksista |
illatiivi | hyväntuulisuuteen | hyväntuulisuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hyväntuulisuudella | hyväntuulisuuksilla |
ablatiivi | hyväntuulisuudelta | hyväntuulisuuksilta |
allatiivi | hyväntuulisuudelle | hyväntuulisuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hyväntuulisuutena | hyväntuulisuuksina |
translatiivi | hyväntuulisuudeksi | hyväntuulisuuksiksi |
abessiivi | hyväntuulisuudetta | hyväntuulisuuksitta |
instruktiivi | – | hyväntuulisuuksin |
komitatiivi | – | hyväntuulisuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | hyväntuulisuude- | |
vahva vartalo | hyväntuulisuute- | |
konsonantti- vartalo |
hyväntuulisuut- |
Etymologia[muokkaa]
sanan hyväntuulinen vartalosta hyväntuulis- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on hyväntuulinen
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- hyväntuulisuus Kielitoimiston sanakirjassa