hymy
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]hymy (1)
- kasvoilla, erityisesti huulilla ja suupielissä, myös silmissä ja silmien seudulla näkyvä iloista suhtautumista, joskus myös ironiaa tai halveksuntaa, viestivä ilme
- Hän hymyili niin, että hänen kasvonsa loistivat kuin Naantalin aurinko.
- Naapuri ei voinut muuta kuin hymyillä kateellisena ja happamana.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhymy/
- tavutus: hy‧my
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hymy | hymyt |
| genetiivi | hymyn | hymyjen |
| partitiivi | hymyä | hymyjä |
| akkusatiivi | hymy; hymyn |
hymyt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hymyssä | hymyissä |
| elatiivi | hymystä | hymyistä |
| illatiivi | hymyyn | hymyihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hymyllä | hymyillä |
| ablatiivi | hymyltä | hymyiltä |
| allatiivi | hymylle | hymyille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hymynä | hymyinä |
| translatiivi | hymyksi | hymyiksi |
| abessiivi | hymyttä | hymyittä |
| instruktiivi | – | hymyin |
| komitatiivi | – | hymyine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hymy- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. kasvoilla, erityisesti huulilla ja suupielissä, myös silmissä ja silmien seudulla näkyvä iloista suhtautumista tai halveksuntaa viestivä ilme
Liittyvät sanat
[muokkaa]hymyily, katkera hymy, virne, virnistys
Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]dollarihymy, hymykuoppa, hymylihas, hymynhäive, hymynhäivä, hymynkare, hymynväre, hymypoika, hymytyttö, ivahymy, kestohymy
Idiomit
[muokkaa]- hymy hyytyy
Aiheesta muualla
[muokkaa]- hymy Kielitoimiston sanakirjassa
- hymy Suomen murteiden sanakirjassa
- hymy Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkeli 684 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 228 Monitavuiset U-teonnimet ja sanan suhde kantaverbiin