hylkiö

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hylkiö (3)

  1. henkilö, jota hyljeksitään muun yhteiskunnan toimesta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi hylkiö hylkiöt
genetiivi hylkiön hylkiöiden
hylkiöitten
(hylkiöin)
partitiivi hylkiötä hylkiöitä
akkusatiivi hylkiö; hylkiön hylkiöt
Sisäpaikallissijat
inessiivi hylkiössä hylkiöissä
elatiivi hylkiöstä hylkiöistä
illatiivi hylkiöön hylkiöihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi hylkiöllä hylkiöillä
ablatiivi hylkiöltä hylkiöiltä
allatiivi hylkiölle hylkiöille
Muut
essiivi hylkiönä hylkiöinä
translatiivi hylkiöksi hylkiöiksi
abessiivi hylkiöttä hylkiöittä
instruktiivi hylkiöin
komitatiivi hylkiöine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Hylkiö on verbin hylätä johdos. Sanalla ei ole vastinetta muissa itämerensuomalaisissa kielissä kuin karjalassa ja sekin voi olla laina suomesta. Suomen kirjakieleen sana on tullut 1800-luvun keskivaiheilla. Sitä on käyttänyt esimerkiksi Yrjö Koskinen 1859 historiallisessa tutkimuksessaan.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 229. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.