hyhmä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hyhmä (10)[1]

  1. veteen sekoittunut lumi ja jäähile, sohjo, varsinkin keväällä vesistön pinnalla
    Reikäkauha on oivallinen väline hyhmän poistoon pilkkiavannosta.
  2. (kuvaannollisesti) yksiselitteisen selkeän este, jonka usein toivotaan vielä poistuvan
    olla hyhmää

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhyhmæ/
  • tavutus: hyh‧mä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hyhmä hyhmät
genetiivi hyhmän hyhmien
(hyhmäin)
partitiivi hyhmää hyhmiä
akkusatiivi hyhmä;
hyhmän
hyhmät
sisäpaikallissijat
inessiivi hyhmässä hyhmissä
elatiivi hyhmästä hyhmistä
illatiivi hyhmään hyhmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hyhmällä hyhmillä
ablatiivi hyhmältä hyhmiltä
allatiivi hyhmälle hyhmille
muut sijamuodot
essiivi hyhmänä hyhminä
translatiivi hyhmäksi hyhmiksi
abessiivi hyhmättä hyhmittä
instruktiivi hyhmin
komitatiivi hyhmine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hyhmä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hyhmä Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10