hybridi

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hybridi (5)[1]

  1. yhden tai useamman asian risteymä
  2. hybridiauto, tavallisesti bensiiniauto sähkömoottorilla

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhybridi/
  • tavutus: hyb‧ri‧di

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hybridi hybridit
genetiivi hybridin hybridien
(hybridein)
partitiivi hybridiä hybridejä
akkusatiivi hybridi;
hybridin
hybridit
sisäpaikallissijat
inessiivi hybridissä hybrideissä
elatiivi hybridistä hybrideistä
illatiivi hybridiin hybrideihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hybridillä hybrideillä
ablatiivi hybridiltä hybrideiltä
allatiivi hybridille hybrideille
muut sijamuodot
essiivi hybridinä hybrideinä
translatiivi hybridiksi hybrideiksi
abessiivi hybridittä hybrideittä
instruktiivi hybridein
komitatiivi hybrideine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hybridi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hybridi Kielitoimiston sanakirjassa
  • hybridi Tieteen termipankissa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Hybridi. Kotimaisten kielten keskus

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5