huvitus

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

huvitus (39)

  1. huvia ja iloa tuottava asia
    Monet viettävät vapaa-aikaansa huvitusten parissa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhuʋiˌt̪us/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi huvitus huvitukset
genetiivi huvituksen huvitusten
huvituksien
partitiivi huvitusta huvituksia
akkusatiivi huvitus; huvituksen huvitukset
Sisäpaikallissijat
inessiivi huvituksessa huvituksissa
elatiivi huvituksesta huvituksista
illatiivi huvitukseen huvituksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi huvituksella huvituksilla
ablatiivi huvitukselta huvituksilta
allatiivi huvitukselle huvituksille
Muut
essiivi huvituksena huvituksina
translatiivi huvitukseksi huvituksiksi
abessiivi huvituksetta huvituksitta
instruktiivi huvituksin
komitatiivi huvituksine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

huvitus (gen huvituse, part huvitust)

  1. (harvinainen) mielenkiinnottomuus, kiinnostamattomuus

Liittyvät sanat[muokkaa]