huvittaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
huvittaminen (38)
- teonnimi verbistä huvittaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huvittaminen | huvittamiset |
| genetiivi | huvittamisen | huvittamisten huvittamisien |
| partitiivi | huvittamista | huvittamisia |
| akkusatiivi | huvittaminen; huvittamisen |
huvittamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huvittamisessa | huvittamisissa |
| elatiivi | huvittamisesta | huvittamisista |
| illatiivi | huvittamiseen | huvittamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huvittamisella | huvittamisilla |
| ablatiivi | huvittamiselta | huvittamisilta |
| allatiivi | huvittamiselle | huvittamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huvittamisena (huvittamisna) |
huvittamisina |
| translatiivi | huvittamiseksi | huvittamisiksi |
| abessiivi | huvittamisetta | huvittamisitta |
| instruktiivi | – | huvittamisin |
| komitatiivi | – | huvittamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huvittamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
huvittamis- | |