huutelu

Suomi

Substantiivi

huutelu (2)

huuteleminen

Ääntäminen

IPA: /ˈhuːt̪elu/
tavutus: huu‧te‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	huutelu	huutelut
genetiivi	huutelun	huutelujen huuteluiden huuteluitten
partitiivi	huutelua	huuteluita huuteluja
akkusatiivi	huutelu; huutelun	huutelut
sisäpaikallissijat
inessiivi	huutelussa	huuteluissa
elatiivi	huutelusta	huuteluista
illatiivi	huuteluun	huuteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	huutelulla	huuteluilla
ablatiivi	huutelulta	huuteluilta
allatiivi	huutelulle	huuteluille
muut sijamuodot
essiivi	huuteluna	huuteluina
translatiivi	huuteluksi	huuteluiksi
abessiivi	huutelutta	huuteluitta
instruktiivi	–	huuteluin
komitatiivi	–	huuteluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	huutelu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi huudella ((vahva) vokaalivartalo huutele- ) + johdin -u

Käännökset

1. huuteleminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

huutelu Kielitoimiston sanakirjassa