huutava

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

huutava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä huutaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huutava huutavat
genetiivi huutavan huutavien
(huutavain)
partitiivi huutavaa huutavia
akkusatiivi huutava; huutavan huutavat
sisäpaikallissijat
inessiivi huutavassa huutavissa
elatiivi huutavasta huutavista
illatiivi huutavaan huutaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi huutavalla huutavilla
ablatiivi huutavalta huutavilta
allatiivi huutavalle huutaville
muut sijamuodot
essiivi huutavana huutavina
translatiivi huutavaksi huutaviksi
abessiivi huutavatta huutavitta
instruktiivi huutavin
komitatiivi huutavine

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • huutava Kielitoimiston sanakirjassa