huurre

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

huurre (48)

  1. (ilmatiede) jääkidekerros, joka syntyy pakkasella korkean ilmankosteuden olosuhteissa eri pinnoille
    Puiston penkit olivat huurteessa.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huurre huurteet
genetiivi huurteen huurteiden
huurteitten
partitiivi huurretta huurteita
akkusatiivi huurre;
huurteen
huurteet
sisäpaikallissijat
inessiivi huurteessa huurteissa
elatiivi huurteesta huurteista
illatiivi huurteeseen huurteisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi huurteella huurteilla
ablatiivi huurteelta huurteilta
allatiivi huurteelle huurteille
muut sijamuodot
essiivi huurteena huurteina
translatiivi huurteeksi huurteiksi
abessiivi huurteetta huurteitta
instruktiivi huurtein
komitatiivi huurteine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

huurrelasta, huurrepöytä

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • huurre Kielitoimiston sanakirjassa
  • huurre Tieteen termipankissa