huumaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
huumaaminen (38)
- teonnimi verbistä huumata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huumaaminen | huumaamiset |
| genetiivi | huumaamisen | huumaamisten huumaamisien |
| partitiivi | huumaamista | huumaamisia |
| akkusatiivi | huumaaminen; huumaamisen |
huumaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huumaamisessa | huumaamisissa |
| elatiivi | huumaamisesta | huumaamisista |
| illatiivi | huumaamiseen | huumaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huumaamisella | huumaamisilla |
| ablatiivi | huumaamiselta | huumaamisilta |
| allatiivi | huumaamiselle | huumaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huumaamisena (huumaamisna) |
huumaamisina |
| translatiivi | huumaamiseksi | huumaamisiksi |
| abessiivi | huumaamisetta | huumaamisitta |
| instruktiivi | – | huumaamisin |
| komitatiivi | – | huumaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huumaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
huumaamis- | |