huuma

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

huuma (10)

  1. jonkun asian vallassa oleminen; hurmio, hurma

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhuːmɑ/
  • tavutus: huu‧ma

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huuma huumat
genetiivi huuman huumien
(huumain)
partitiivi huumaa huumia
akkusatiivi huuma;
huuman
huumat
sisäpaikallissijat
inessiivi huumassa huumissa
elatiivi huumasta huumista
illatiivi huumaan huumiin
ulkopaikallissijat
adessiivi huumalla huumilla
ablatiivi huumalta huumilta
allatiivi huumalle huumille
muut sijamuodot
essiivi huumana huumina
translatiivi huumaksi huumiksi
abessiivi huumatta huumitta
instruktiivi huumin
komitatiivi huumine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo huuma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

vallanhuuma, voitonhuuma

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • huuma Kielitoimiston sanakirjassa