huseerata
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
huseerata (73) (taivutus [luo])
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhuseːˌrɑt̪ɑˣ/
- tavutus: hu‧see‧ra‧ta
Etymologia[muokkaa]
ruotsin sanasta husera ’oleskella’.[1]
Käännökset[muokkaa]
1. hääriä omin päin
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- huseerata Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja 1 A–K. 2. painos. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2001. ISBN 951-717-692-9, ISSN 0355-1768.