Siirry sisältöön

hurjastelu

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

hurjastelu (2)

  1. hurjasteleminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈhurjɑsˌt̪elu/
  • tavutus: hur‧jas‧te‧lu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hurjastelu hurjastelut
genetiivi hurjastelun hurjastelujen
hurjasteluiden
hurjasteluitten
partitiivi hurjastelua hurjasteluita
hurjasteluja
akkusatiivi hurjastelu;
hurjastelun
hurjastelut
sisäpaikallissijat
inessiivi hurjastelussa hurjasteluissa
elatiivi hurjastelusta hurjasteluista
illatiivi hurjasteluun hurjasteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hurjastelulla hurjasteluilla
ablatiivi hurjastelulta hurjasteluilta
allatiivi hurjastelulle hurjasteluille
muut sijamuodot
essiivi hurjasteluna hurjasteluina
translatiivi hurjasteluksi hurjasteluiksi
abessiivi hurjastelutta hurjasteluitta
instruktiivi hurjasteluin
komitatiivi hurjasteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hurjastelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]