hurjasteleminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]hurjasteleminen (38)
- teonnimi verbistä hurjastella
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hurjasteleminen | hurjastelemiset |
| genetiivi | hurjastelemisen | hurjastelemisten hurjastelemisien |
| partitiivi | hurjastelemista | hurjastelemisia |
| akkusatiivi | hurjasteleminen; hurjastelemisen |
hurjastelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hurjastelemisessa | hurjastelemisissa |
| elatiivi | hurjastelemisesta | hurjastelemisista |
| illatiivi | hurjastelemiseen | hurjastelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hurjastelemisella | hurjastelemisilla |
| ablatiivi | hurjastelemiselta | hurjastelemisilta |
| allatiivi | hurjastelemiselle | hurjastelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hurjastelemisena (hurjastelemisna) |
hurjastelemisina |
| translatiivi | hurjastelemiseksi | hurjastelemisiksi |
| abessiivi | hurjastelemisetta | hurjastelemisitta |
| instruktiivi | – | hurjastelemisin |
| komitatiivi | – | hurjastelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hurjastelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hurjastelemis- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi hurjastella + johdin -minen