hupakko

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

hupakko

  1. hassahtava, hupsu

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhupɑkːo/
  • tavutus: hu‧pak‧ko

Käännökset[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hupakko (4-A)

  1. ajattelematon, hupsu ihminen
  2. prostituoitu, huora, horo
    Miehet ei käy terapeutilla, ne käy hupakolla.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hupakko hupakot
genetiivi hupakon hupakoiden
hupakoitten
hupakkojen
partitiivi hupakkoa hupakkoja
hupakoita
akkusatiivi hupakko;
hupakon
hupakot
sisäpaikallissijat
inessiivi hupakossa hupakoissa
elatiivi hupakosta hupakoista
illatiivi hupakkoon hupakkoihin
hupakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hupakolla hupakoilla
ablatiivi hupakolta hupakoilta
allatiivi hupakolle hupakoille
muut sijamuodot
essiivi hupakkona hupakkoina
hupakoina
translatiivi hupakoksi hupakoiksi
abessiivi hupakotta hupakoitta
instruktiivi hupakoin
komitatiivi hupakkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hupako-
vahva vartalo hupakko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

tyttöhupakko, tytönhupakko

Lainaukset[muokkaa]

1887. Canth, Minna: Salakari: II luku

»Minä en voi. Se yhtenään häilyy mielessäni. Välistä kun kuvailen, että –»

»Että mitä?»

»Että sinä ehkä kuolet», jatkoi hän hiljaa ja kauhistuneena, »jätät minut ja lapset –»

Alma ei voinut enää pidättää itkuaan.

»Mutta, Alma, oletpa sinä oikea hupakko. Kuinka lapsellista. Nyt lähdemme kotiin emmekä tule toiste milloinkaan keskellä yötä tänne haaveilemaan, koska siitä on tuommoisia seurauksia. Saa nähdä, huomenna olet kipeä.»

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hupakko Kielitoimiston sanakirjassa