huounta
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhuo̯unt̪ɑ/
- tavutus: huo‧un‧ta
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | huounta | huounnat |
genetiivi | huounnan | huountojen (huountain) |
partitiivi | huountaa | huountoja |
akkusatiivi | huounta; huounnan |
huounnat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | huounnassa | huounnoissa |
elatiivi | huounnasta | huounnoista |
illatiivi | huountaan | huountoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | huounnalla | huounnoilla |
ablatiivi | huounnalta | huounnoilta |
allatiivi | huounnalle | huounnoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | huountana | huountoina |
translatiivi | huounnaksi | huounnoiksi |
abessiivi | huounnatta | huounnoitta |
instruktiivi | – | huounnoin |
komitatiivi | – | huountoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | huounna- | |
vahva vartalo | huounta- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. huokuminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- huounta Kielitoimiston sanakirjassa