huounta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

huounta (9-J)

  1. huokuminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhuo̯unt̪ɑ/
  • tavutus: huo‧un‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huounta huounnat
genetiivi huounnan huountojen
(huountain)
partitiivi huountaa huountoja
akkusatiivi huounta;
huounnan
huounnat
sisäpaikallissijat
inessiivi huounnassa huounnoissa
elatiivi huounnasta huounnoista
illatiivi huountaan huountoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi huounnalla huounnoilla
ablatiivi huounnalta huounnoilta
allatiivi huounnalle huounnoille
muut sijamuodot
essiivi huountana huountoina
translatiivi huounnaksi huounnoiksi
abessiivi huounnatta huounnoitta
instruktiivi huounnoin
komitatiivi huountoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo huounna-
vahva vartalo huounta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • huounta Kielitoimiston sanakirjassa