huotra
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhuo̯t̪rɑ/
- tavutus: huot‧ra
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | huotra | huotrat |
genetiivi | huotran | huotrien (huotrain) |
partitiivi | huotraa | huotria |
akkusatiivi | huotra; huotran |
huotrat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | huotrassa | huotrissa |
elatiivi | huotrasta | huotrista |
illatiivi | huotraan | huotriin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | huotralla | huotrilla |
ablatiivi | huotralta | huotrilta |
allatiivi | huotralle | huotrille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | huotrana | huotrina |
translatiivi | huotraksi | huotriksi |
abessiivi | huotratta | huotritta |
instruktiivi | – | huotrin |
komitatiivi | – | huotrine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | huotra- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
vanha germaaninen laina[2]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- huotra Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.