huotra
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]huotra (10)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhuo̯t̪rɑ/
- tavutus: huot‧ra
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huotra | huotrat |
| genetiivi | huotran | huotrien (huotrain) |
| partitiivi | huotraa | huotria |
| akkusatiivi | huotra; huotran |
huotrat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huotrassa | huotrissa |
| elatiivi | huotrasta | huotrista |
| illatiivi | huotraan | huotriin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huotralla | huotrilla |
| ablatiivi | huotralta | huotrilta |
| allatiivi | huotralle | huotrille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huotrana | huotrina |
| translatiivi | huotraksi | huotriksi |
| abessiivi | huotratta | huotritta |
| instruktiivi | – | huotrin |
| komitatiivi | – | huotrine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huotra- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]vanha germaaninen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- huotra Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.