huomaavaisuus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]huomaavaisuus (40)
- se, että on huomaavainen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhuo̯mɑːˌʋɑi̯suːs/
- tavutus: huo‧maa‧vai‧suus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huomaavaisuus | huomaavaisuudet |
| genetiivi | huomaavaisuuden | huomaavaisuuksien |
| partitiivi | huomaavaisuutta | huomaavaisuuksia |
| akkusatiivi | huomaavaisuus; huomaavaisuuden |
huomaavaisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huomaavaisuudessa | huomaavaisuuksissa |
| elatiivi | huomaavaisuudesta | huomaavaisuuksista |
| illatiivi | huomaavaisuuteen | huomaavaisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huomaavaisuudella | huomaavaisuuksilla |
| ablatiivi | huomaavaisuudelta | huomaavaisuuksilta |
| allatiivi | huomaavaisuudelle | huomaavaisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huomaavaisuutena | huomaavaisuuksina |
| translatiivi | huomaavaisuudeksi | huomaavaisuuksiksi |
| abessiivi | huomaavaisuudetta | huomaavaisuuksitta |
| instruktiivi | – | huomaavaisuuksin |
| komitatiivi | – | huomaavaisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | huomaavaisuude- | |
| vahva vartalo | huomaavaisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
huomaavaisuut- | |
Etymologia
[muokkaa]adjektiivi huomaavainen (vokaalivartalo huomaavaise-) + johdin -uus
Käännökset
[muokkaa]1. huomaavaisuus
|
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- huomaavaisuus Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkelit 206, 743 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa