huolestus
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
huolestus (39)
- huolestumisen tila; huolestuneisuus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huolestus | huolestukset |
| genetiivi | huolestuksen | huolestusten huolestuksien |
| partitiivi | huolestusta | huolestuksia |
| akkusatiivi | huolestus; huolestuksen |
huolestukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huolestuksessa | huolestuksissa |
| elatiivi | huolestuksesta | huolestuksista |
| illatiivi | huolestukseen | huolestuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huolestuksella | huolestuksilla |
| ablatiivi | huolestukselta | huolestuksilta |
| allatiivi | huolestukselle | huolestuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huolestuksena | huolestuksina |
| translatiivi | huolestukseksi | huolestuksiksi |
| abessiivi | huolestuksetta | huolestuksitta |
| instruktiivi | – | huolestuksin |
| komitatiivi | – | huolestuksine- + omistusliite |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä huolestua (huolestu- + -s)
Käännökset[muokkaa]
1. huolestuminen
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- huolestus Kielitoimiston sanakirjassa