huolestuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
huolestuminen (38)
- teonnimi verbistä huolestua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huolestuminen | huolestumiset |
| genetiivi | huolestumisen | huolestumisten huolestumisien |
| partitiivi | huolestumista | huolestumisia |
| akkusatiivi | huolestuminen; huolestumisen |
huolestumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huolestumisessa | huolestumisissa |
| elatiivi | huolestumisesta | huolestumisista |
| illatiivi | huolestumiseen | huolestumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huolestumisella | huolestumisilla |
| ablatiivi | huolestumiselta | huolestumisilta |
| allatiivi | huolestumiselle | huolestumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huolestumisena (huolestumisna) |
huolestumisina |
| translatiivi | huolestumiseksi | huolestumisiksi |
| abessiivi | huolestumisetta | huolestumisitta |
| instruktiivi | – | huolestumisin |
| komitatiivi | – | huolestumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huolestumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
huolestumis- | |